perjantai 26. huhtikuuta 2013

Garpin maailmaa

John Irving
Garpin maailma (1978)

John Irvingin ensimmäinen kirja oli jostain syystä jäänyt minulta vielä kokonaan lukematta. Irvingilta on ilmestynyt suomeksi uusi kirja, joten ajattelin että tämä on pakko nyt joka tapauksessa lukea ennen sitä. Monet ovat sitä mieltä, että kirja on yksi Irvingin parhaista. Eli minulla oli melkoisen kovat odotukset kirjaa kohtaan ennen kuin aloin lukea sitä. 



Kirja alkaa omalaatuisen Jenny Fieldsin tarinalta. Hän on kotoisin rikkaasta perheestä, mutta haluaa elää vastoin perheensä odotuksia. Hän kouluttautuu sairaanhoitajaksi ja hankkiutuu raskaaksi arvelluttavalla keinolla. Jenny ei ole kiinnostunut miehistä ja elää kahdestaan poikansa T.S Garpin kanssa. Jenny pitää lukemisesta ja on kirjakaupan vakioasiakas. Hänen poikansa taas Garp painii ja pitää kirjoittamisesta.

Garpin valmistuttua koulusta, Jenny ja Garp matkustavat Wieniin. Siellä Jenny alkaa kirjoittaa omaa elämänkertaansa, mutta Garpin oma kirjoitustyö takkuaa. Hän ei kykene kirjoittamaan juuri muuta kuin kirjeitä rakastamalleen tytölle Helenille. Garp kahdehtii äitinsä kirjoitusvauhtia ja toivoo itse pystyvänsä samaan. Heidän palattua takaisin kotiin Garp menee Helenin kanssa naimisiin ja hänen äitinsä Jenny julkaisee elämänkertansa. Kaikkien yllätykseksi kirjasta tulee feministiliikkeessä suosittu ja Jennystä naisasian keulakuva. Jenny käyttääkin tulevat vuotensa kaikkien sorrettujen naisten hoivaamiseen apunaan sukupuolenvaihdoksen läpikäynyt Roberta.

Garp onnistuu olemaan keskinkertainen kirjailija ja julkaisee muutamia kirjoja.
Hänen kirjansa ovat kuitenkin sellaisia, jotka onnistuvat ärsyttämään ja järkyttämään ihmisiä Varsinkin niitä, jotka ovat hänen äitinsä faneja. Garp on hyvä isä ja kantaa paljon huolta jälkikasvunsa hyvinvoinnista. Toisaalta hän on toistuvasti uskoton vaimolleen, mutta kärsii itse myös kovasti Helenin salasuhteen paljasttua. Kova onni tuntuu muutenkin varjostavan perhettä ja kuolema seuraa heitä joka paikkaan.

Kirjassa on paljon erilaisia persoonia, jotka ovat jollain tavalla erilaisia kuin keskivertoihmiset. Kiinnostava hahmo on esimerkiksi Jennyn ystävä Roberta, joka on ollut joskus mies. Hän on nyt nainen, mutta toisaalta tietää millaista on olla mies. Myös Jenny ei halua elää elämäänsä kuin muut. Hän ei halua olla kenenkään vaimo ja omistaa elämänsä ihmisten hoivaamiseen. Oma ryhmänsä ovat myös kirjassa esiintyvät ellenjamesilaiset, jotka ovat halkaisseet kielensä vastalauseeksi nuoren tytön raiskaukselle. Kirja mielestäni käsitteli paljon erilaisuutta ja siihen kohdistuvaa epäluuloa. Tarina oli tuttuun tapaansa kiinnostava ja pieniin yksityiskohtiin keskittyen kirjoitettu. Toisaalta kirja oli jossain kohdissa surullinen ja miltei raaka. Varsinkin kohdat joissa oli naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, olivat välillä ahdistavaa luettavaa.

Mielestäni kirja oli hyvä, mutta ei kuitenkaan Irvingin paras. Itse pidän eniten Irvingin kirjoista Sirkuksen poika ja Viimeinen yö Twisted riverilla. Jossain vaiheessa pitäisi sitten lukea myös tämä Irvingin uusin, mutta ensin otan luettavaksi ihan toisenlaisia kirjoja...

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Tutustuminen Anne Holtin kirjoihin

Anne Holt

1222 (2007)

Sain vinkin että dekkarien ystävän kannattaisi ehdottomasti tutustua Anne Holtin kirjoihin.
Pikaisella googletuksella selvisi, että Hanne Holt on kirjoittanut kahta kirjasarjaa. Toisen päähenkilönä on poliisina työskentelevä Hanne Wilhelmsen. Toisessa kirjasarjassa päähenkilönä on Inger Johanne Vik, joka on profiloija. Tällä kertaa otin viimeisimmän Hanne Wilhemsen sarjaan kuuluvan kirjan. Tietysti taas fiksuna aloin lukea kirjasarjaa loppupäästä, mutta ehkä jonain päivänä vielä opin...


Tapahtumat käynnistyvät pikavauhdilla heti kirjan ensimmäisillä sivuilla. Eläkkeelle jäänyt Hanne Wilhelmsen on matkalla Bergeniin, mutta juna joutuu onnettomuuteen ja suistuu raiteiltaan. Matkustajat evakuoidaan läheiseen hotelliin, mutta paha lumimyrsky saartaa junanmatkustajat ulkomaailmasta. Apua joudutaan odottamaan, mutta onneksi hotellin työntekijät ottavat lämpimästi vastaan kovaonniset matkustajat. Ensimmäiset huhut alkavat jo velloa ihmisten keskuudessa. Hämmästystä herättää junaan kyketty ylimääräinen vaunu ja sen matkustajat. Kukahan siellä on matkustanut ja missä matkustajat ovat nyt?

Kovinkaan kauan ei kestä ennen kuin ruumiita alkaa tulla. Ensimmäinen uhri on julkkispappi Cato Hammer, joka löydetään ammuttuna. Hotellin johtaja Berit haluaa pitää tilanteen rauhallisena ja salata asian. Asian salaaminen ei kuitenkaan onnistu suljetussa tilassa kovin kauan ja ihmiset alkavat muuttua levottomiksi. Tilannetta ei helpota se, että vaikeat olosuhteet edesauttavat myös muita luonnollisia kuolemia. Tapahtumat kärjistyvät kun toinenkin pappi löydetään murhattuna. Hotellissa liikkuu kylmäverinen murhaaja ja Hanne suostutellaan mukaan selvittämään syyllistä. Kuka tahansa hotellin yli sadasta asukkaasta saattaa olla syyllinen. Ja miten ylimääräisen vaunun matkustajat liittyvät asiaan? Vai liittyvätkö he siihen mitenkään? Mikä motiivi murhaajalla mahtaa olla?

Kirjan tapahtumapaikka on aika klassinen dekkarikirjan ympäristö. Ihmiset ovat tahtomattaan suljetussa ympäristössä ja heidän keskuudessaan liikkuu murhaaja. Tämä miljöö kuitenkin toimii tässä tarinassa. Tapahtumat etenevät nopealla tahdilla ja kirja on koukuttavaa luettavaa. Ainakin minua kirjailija onnistui hämäämään kohtuullisen pitkälle ennen kuin arvasin syyllisen. Oikeastaan kirjassa oli ainut ongelma se, että en ollut lukenut sarjan aiempia kirjoja. Kirjan päähenkilö Hanne on katkeroitunut entinen poliisi ja välillä kirjassa annetaan vihjeitä siitä miksi näin on käynyt. Hannen henkilöhahmoa olisi ollut helpompi ymmärtää, mikäli olisin lukenut aikaisemmat teokset. Välillä Hannen epäsosiaalisuus ja katkeruus ovat lähes ahdistavaa luettavaa.

Ensivaikutelma oli että pidän kirjailijan tyylistä ja varmasti Anne Holtin kirjoja tulee luettua jatkossakin. Luultavasti tutustun seuraavaksi Inger Johanne Vik-sarjaan, koska profilointi kiinnostaa minua.




maanantai 8. huhtikuuta 2013

Mies joka ei kuulu minnekään

John Irving

Sirkuksen poika (1994)

John Irvingin kirja sijoittuu tällä kertaa Intiaan. Kirjan päähenkilö
tohtori Farrokh Daruwalla on ortopedikirurgi, jolla on kaksi harrastusta. Hän keräilee kääpiöiden verta ja käsikirjoittaa elokuvia. Hänellä on myös kaksi kotimaata. Toinen on Kanada ja toinen on Intia. Kummassakaan maassa hän ei tunne olevansa kotonaan. Yhdessä paikassa tohtori tuntee olevansa kotona. Se paikka on sirkus.



Tohtori on taas vierailulla entisessä kotikaupungissaan Bombayssa. Siellä tohtori korjailee rampojen jäseniä ja haaveilee joskus löytävänsä geenin joka aiheuttaa lyhytkasvuisuutta. Sen vuoksi hän kerää kääpiöiden verta. Tohtori myös käsikirjoittaa komisario Dhar elokuvia, joiden päähenkilöä esittää hänen niin sanottu ottopoikansa John D. Elokuvat ovat suosittuja, mutta ne onnistuvat aina suututtamaan jonkin kansanryhmän Intiassa. Elokuvat eivät ole ole myöskään kriitikoiden mieleen. Tohtorin "ottopojan" Johnin kaksoisveli on myös saapumassa Intiaan. Valitettavasti veljekset eivät vielä tiedä toistensa olemassaolosta. Miten näin on päässyt käymään, on jo kokonaan toinen tarina.

Näistä kohtuullisen sekavista asetelmista, tohtori tempaistaan mukaan selvittämään murhamysteereitä. Bombayn kaduilla liikkuu vaarallinen sarjamurhaaja, joka tappaa ilotyttöjä ja piirtää heidän vatsanahkaansa irvokkaan norsuhahmon. Murhaaja näyttää saaneen piirroksiin ideansa tohtorin käsikirjoittamasta komisario Dhar elokuvasta. Mutta kuka onkaan loppujen lopuksi matkinut ketä. Käy ilmi että tohtori Daruwalla on tekemisissä murhaajan kanssa jo kaksikymmentä vuotta sitten. Nyt murhaaja on palannut takaisin heidän keskuuteensa ja tällä kertaa hän uhkaa myös tohtorin "ottopoikaa" Johnia.


Kirjan henkilöhahmot olivat hyvin kiinnostavia. Tarinassa vilisee näyttelijöitä, uskovaisia, kääpiöitä ja aivan tavallisia ihmisiä joilla on oma tarina kerrottavanaan. John Irving kehittää tarinaansa vähitellen, mutta ei sorru jaaritteluun mikä on jossain hänen kirjoissaan on välillä ongelmana. Kirjan saatesanoissa käy ilmi että John Irving on tehnyt paljon taustatyötä kirjansa eteen. Sen huomaa lukiessa tätä kirjaa. Vaikka Irving ei omien sanojensa mukaan tunne Intiaa, hän kirjoittaa siitä sinne sijoittuvaa tarinaa hyvin uskottavasti. Tarina onnistuu myös olemaan jännittävä ja kirjaa on vaikea laskea käsistä. Olen pitänyt kaikista John Irvingin kirjoista, mutta tämä kirja on ollut niistä tähän mennessä paras.





tiistai 2. huhtikuuta 2013

Jussi Varesta e-kirjan muodossa

Reijo Mäki

Kolmijalkainen mies (2010)

Pääkaupunkiseudun kirjastoilla on ollut jo jonkin aikaa koekäytössä e-kirjojen lainauspalvelu. Tarjonta on vielä kohtuullisen suppea, mutta olen löytänyt sieltä paljon luettavaa. Tällä hetkellä palvelusta on lainattavissa uudehkoa kotimaista kauno- ja tietokirjallisuutta. E-kirjoja on mahdollista lukea joko tietokoneelta tai mobiililaiteella ja itselläni heräteostoksena hankittu tabletti pääsi heti hyötykäyttöön. Ja mikä parasta näissä ei tarvitse huolehtia lainojen myöhästymistä, koska teos palautuu automaattisesti kun laina-aika on kulunut umpeen. Tällä kertaa halusin hieman kevyempää luettavaa ja valitsin Reijo Mäen Vares dekkarin nimeltä Kolmijalkainen mies.



Myönnän että minulla oli aluksi epäluuloja näitä Vares kirjoja kohtaan, koska mielestäni niistä tehnyt elokuvat eivät ole olleet kovin hyviä. Ostin sitten aikoinani yhden Vares pokkarin matkalukemiseksi ja huomasin että tarina oli hyvin kirjoitettu. Sen jälkeen olen lukenut näitä turkulaisesta yksityisetsivästä kertovia kirjoja useammankin ja kokemukset on pääasiassa positiivia. Elokuvat eivät anna kunniaa Reijo Mäen kerrontataidoille.

Tällä kertaa Jussi Vareksella on kaksi toimeksiantoa. Pornotähtenä kunnostautunut Don Juuan on kadonnut jälkiä jättämättä ja hänen naisystävänsä ottaa Jussiin yhteyttä ja toivoo hänen selvittävän miehensä kohtalon. Toinen toimeksianto liittyy Martti Lundbergin kuolemaan. Menestynyt ja päällisin puolin onnellisen tuntuinen mies on yhtäkkiä tehnyt itsemurhan ja vaimo haluaa Jussin selvittävän mikä miehen on ajanut näin epätoivoiseen tekoon. Aluksi molemmat toimeksiannot vaikuttavat mahdottomilta ja Jussi kiertää haastattelemassa mitä erilaisempia tyyppejä "uhrien" lähipiiristä ympäri Turkua. Välillä tietysti pistäydytään ravintola uudessa apteekissä kuuntelemassa novellikirjailijan Luusalmen uusimpia kirjaideoita. Ja tuttuun tapaan Jussi sekaantuu taas kohtalokkaaseen naiseen ja saa siitä harmaita hiuksia. Hyvällä onnella ja sinnikkyydellä Jussi löytää kuitenkin johtolangan, jonka avulla molemmat tapaukset lähtevät selviämään. 




Kirja ei ollut ehkä Reijo Mäen paras, mutta viihdyttävä kuten aina. 
Jussi Vareksen tarinaa on aina siinä mielessä hauska lukea, koska mies on hieman renttu, mutta ei kuitenkaan ihan toivoton tapaus. Tarina on myös monessa kohdin hauska ja nosti hymyn huulille. E-kirjan lainauskokemus oli myös taas positiivinen ja toivon mukaan tämä kokeilu laajenee myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelle.