Jeffery Deaver
Luunkerääjä (1997)
Olen jo pitkään ajatellut että tämä
kirja pitäisi lukea. Olen joskus katsonut tämän elokuvana, mutta
koko elokuvasta ei ole jäänyt juuri minkäänlaista muistikuvaa.
Luultavasti elokuvaversio tästä ei ole sitten ollut kovin kaksinen.
Muistamattomuus tietysti oli tässä tilanteessa ihan hyvä juttu,
koska saatoin rauhassa keskittyä kirjaan.
Passipoliisi Amelia Sachs on
ensimmäisenä paikalla, kun luunkerääjän ensimmäinen uhri
löytyy. Mies löytyy elävänä haudattuna ja hänen sormensa on
kaavittu paljaaksi. Pian selviää, että myös toinen henkilö on
kateissa. Miehen seurassa ollut nainen on myös kadonnut, mutta hänen
ruumista ei löydy mistään. Oletus on että hän on elossa, mutta
kuinka kauan.
Lincoln Rhyme on eläkkeellä oleva
rikostutkija. Hän on halvaantunut ikävän tapaturman johdosta
kaulasta alaspäin ja elää koneiden varassa. Rhyme halutaan mukaan
tutkimukseen tapauksen ainutlaatuisuuden vuoksi. Hän suostuu, mutta
haluaa avukseen Amelia Sachsin. Yhdessä he ovat tehokas työpari.
Sachs hoitaa rikospaikkojen tutkimisen ja Rhyme hoitaa ajattelun.
Uhreja tulee lisää ja heidät on
tapettu mitä julmimmalla tavalla. Tappaja jättää rikospaikalle
uhrien olinpaikasta vihjeitä, joita vain Rhymen kaltainen konkari
pystyy tulkitsemaan. Tappajan kynsistä hengissä selvinneet pystyvät
kuvailemaan tekijää ja pikkuhiljaa Rhyme muodostaa tappajasta
profiilin. Tekijä on kuitenkin ovela ja hän pitää poliiseja lähes
pilkkanaan. Rhyme joutuu tosissaan pinnistelemään, että hän ehtii
ratkaista vihjeet ja pelastaa uhrit. Loppujen lopuksi Rhymen on pakko
pysähtyä ja miettiä ketkä ovat luunkerääjän todellinen kohde.
Kuten sanottu en onneksi muista
elokuvasta juuri mitään, joten sain rauhassa jännittää syyllisen
paljastumista.Kirja oli mielestäni hyvin kirjoitettu. Pikkuhiljaa
tappajasta paljastui lisää tietoa ja aina sai jännittää
ehtivätkö Rhyme ja Sachs pelastaa seuraavan uhrin. Tietynlaista
syvällisyyttä kirjaan toivat Rhymen ajatukset ja toiveet
kuolemasta. Rhyme on menettänyt halvaantumisen vuoksi elämänilonsa
ja miettii itsemurhaa. Sachs luonnollisesti vastustaa Rhymen ajatusta
ja haluaa tämän muuttavan mielensä. Tietyllä tapaa luunkerääjän
metsästys kuitenkin tuo uutta mielekkyyttä Rhymen elämään. Myös
Amelia Sachsin hahmo oli kiinnostava. Hän on kaunis nainen, jolla on
omat menneisyyden haamunsa. Jossain vaiheessa Rhyme ja Sachs
huomaavatkin olevansa omalla tavallaan sielunkumppaneita.
Joka tapauksessa voin suositella
kirjaa. Voisin kuvitella että henkilöistä ja tapahtumista saa
paljon enemmän irti lukemalla kirjan kuin katsomalla elokuvan.
Kommentit