maanantai 15. heinäkuuta 2013

Jälleen loistava Harry Hole kirja

Jo Nesbö
Poliisi (2013)

Edellisessä Aave nimisessä kirjassa avoimeksi jäi miten Harryn tarina jatkuu, vai jatkuuko se ollenkaan. Ainakin yhteen kysymykseen tuli heti vastaus. Kyllä, Harry Hole elää yhä ja voi hyvin. Ja jälleen kerran Oslon kaduilla liikkuu rikollinen, joka täytyy pysäyttää.

Sairaalassa makaa koomassa mies, jota vartioidaan tiukasti. Hänellä on tärkeitä tietoja, jotka saattaisivat järkyttää koko Osloa. Hän kuitenkin kuolee ja mitään rikosta ei epäillä. Lisäksi Oslon poliisivoimilla on tärkeämpääkin tekemista. Kaduilla liikuu murhaaja, joka tappaa poliiseja. Häikäilemätön rikollinen tapppaa heidän omaa väkeään ja kukaan ei tunnu pääsevän tappajan jäljille. Ainoastaan surmapaikoissa on jotain yllättävän tuttua. Samaan aikaa Harry elää omaa elämäänsä. Hän on lopettanut poliisin työt ja opettaa poliisikoulussa tulevia seuraajiaan. Hän keskittyy täysillä uuteen elämäänsä,johon kuuluvat myös Raakel ja hänen poikansa Oleg. Oleg on saanut myös elämänsä kuntoon ja toipuu huumevieroituksessa hyvää vauhtia. Niinpä Harry ei ole innostunut kun hänen ystävänsä ja entinen kollegansa Beate Lonn ottaa yhteyttä kysyäkseen Harrylta neuvoja poliisintappajan jäljittämiseksi. Ääni kellosssa muuttuu kun Harryn rakas ystävä joutuu tappajan uhriksi...

Jälleen käynnistyy ihmisjahti, jota Harry johtaa. Heillä on vahva epäilty, mutta onko hän sittenkään syyllinen. Tarinassa vilisevat tutut hahmot, jotka punovat omia juoniaan. On Mikael Bellman ja hänen uskollinen seuraajansa Truls Berntsen. On taitava psykologi Ståle Aune, joka edelleen haluaa auttaa Harryä ratkaisemaan rikoksia. Kaikki Harryn entiset viholliset ja ystävät ovat hämmentämässä soppaa. Jälleen kerran Jo Nesbö onnistuu hämäämään, vaikka sitä kuvittelee jo osaavansa aavistaa kirjailjan mielenliikkeet. Toki juonenkäänteet ovat yhtä epäuskottavia kuin ennenkin, mutta se ei haittaa. Tällä kertaa kirjan loppu on kuitenkin onnellinen.

Kirja oli periaatteessa taas perinteinen Harry Hole-dekkari, mutta edelleen kirja onnistuu koukuttamaan minut samalla tavalla kuin ennenkin heti ensimmäiseltä sivulta saakka. Jo Nesbölla on mielestäni lahja luoda hyviä dekkareita yhä uudestaan ja uudestaan. Suosittelen siis tätäkin kirjaa lämpimästi!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti