Ilkka Auer
Sysiluohien sukua (2004)
Minun on jo pitkään pitänyt tutustua tähän Ilkka Auerin kirjoittamaan Lumen ja jään maa kirjasarjaan. Kun nyt viimein sain luettua sarjan ensimmäisen osan, voin sanoa olevani innostunut. En ole nuoruuteni jälkeen ollut kovin innostunut fantasiasta, mutta nyt innostuin siitä taas uudelleen. Sarja sisältää neljä kirjaa ja heti tämän ensimmäisen kirjan luettuani minun oli pakko jatkaa heti toiseen osaan. Mietin ensin, että esittelisinkö sitten koko sarjan kerralla, mutta silloin tekstistä olisi tullut turhan pitkä ja raskas.
Kirja kertoo pikkutytöstä nimeltä Nonna ja hänen uskollisesta ystävästään ja suojelijastaan jääkarhu Fenriksestä. Tapahtumat kännistyvät vauhdikkaasti, kun Nonnan kylään hyökätään ja Nonna vangitaan. Nonna joutuu viettämään vankeudessa tovin, kunnes Fenris saapuu pelastamaan hänet. Palattuaan takaisin Nonna huomaa, että mikään ei ole ennallaan. Hänen isänsä on kuollut ja Nonna ja hänen läheisensä ovat vaarassa. Nonna on saanut kannoilleen pahan hengen, jonka voittamiseksi hänen on taas lähdettävä kotoaan ja yritettävä etsiä apua pahan hengen karkoittamiseen. Tästä käynnistyy sekkailu, joka vie Nonnan mitä mielikuvituksellisimpiin paikkoihin ja mitä ihmeellisimpien hahmojen luo. Matkan varrella selviää, että Nonna ei olekaan mikään tavallinen tyttö. Hän päätyy lopulta Hiidenkynteen, jolloin hän viimein tuntee saapuneensa kotiin. Mutta Nonnan tarina ei pääty tähän. Hänen varalleen on tulevaisuudessa suunnitelma ja hänen olisi harjoiteltava omien voimiensa halllitsemista.
Vaikka tarina sisälsi monenlaisia juonenkäänteitä ja paljon henkilöitä, tarina ei ollut millään tavalla sotkuinen. Kirja oli kirjoitettu sen verran kiinnostavasti ja tarina kulki sen verran nopeaan tahtiin, että kirjaan ei kyllästynyt ja se koukutti alusta saakka. Päähenkilö Nonna on varsin topakka tyttö, joka ei liikaa pelkää erilaisia tilanteita. Tällaisista sankarittarista on aina mukava lukea. Sympaattisin hahmo kirjassa oli tietytsti jääkarhu Fenris. Vaikka kirja on aika perinteistä fantasiaa, siitä huokuu läpi jonkinlainen suomalaisuus, joka varmasti vaikutti lukukokemukseen positiivisesti. Joulun aikana tulen varmaankin ahmimaan kirjansarjan loput kirjat ja toivon mukaan ne ovat yhtä hyviä kuin tämä.
Kommentit