maanantai 21. huhtikuuta 2014

Kun kaikki menee pieleen


Edward Bunker
Kovan onnen poika (1981)

Edward Bunker on itsekin elänyt varsin vaiheikkaan elämän. Hän on joutunut laitoskierteeseen jo viisivuotiaana ja viettänyt osan elämäänsa Amerikan kovimmissa vankiloissa. No hänen tarinansa päättyi lopulta onnellisesti ja hänestä tuli tunnettu kirjailija. Ilman tätä taustaansa Edward tuskin osaisi kuvata laitonnuoren arkea näin todentuntuisesti.

Kirjan päähenkilö on nuori poika Alex, joka on melkoisen älykäs kaveri. Hän on kiinnostunut esimerkiksi kirjallisuudessa toisin kuin hänen toverinsa erilaisissa laitoksissa. Pojalla on myös itsepäinen luonne ja se saattaa hänet jatkuvasti vaikeuksiin. Lapsuus menee erilaisissa sijoituskodeissa ja laitoksissa, jossa hän oppii yhä enemmän huonoille tavoille. Alex oppii että tappelemalla saa arvostusta ja sen avulla saa myös olla rauhassa. Toinen haave on olla vapaa. Vapauden saa kun karkaa laitoksesta. Karkumatkalla on pakko tehdä myös uusia rikoksia, jotta saa elantonsa. Samalla tutustuu myös uusiin tyyppeihin, jotka eivät ainakaan helpota normaaliin elämään siirtymistä. Jo viisitoistavuotiaana Alex on syvällä rappioelämässä.

Bunker kuvaa elävästi elämää erilaisissa laitoksissa, jossa hän on itsekin luultavasti viettänyt paljon aikaa. Kirjailija myös kuvaa miten rikollinen mieli syntyy olosuhteissa, jossa kaikki on päälaellaan. Itsellä tuli mieleen että kuinka paljon erilaisia väärinkäytöksiä suljetuissa laitoksissa voi olla, jos kukaan ei valvo mitä niissä tapahtuu. Mikäli siitä edes välitetään. Toisaalta sosiaalitoimen työntekijtä yrittävät tehdä parhaansa, mutta heidänkin on vaikeaa ymmärtää laitosnuoria tai heidän elämäntilannettaan. Jos joutuu laitokseen, joutuu nopeasti kierteeseen, josta on vaikeaa päästä pois.
Kirjaa lukiessa mietti, mikä voisi pelastaa Alexin kaltaisen ihmisen. Vaikka Alexia ei olisi suljettu lapsena laitokseen, hän olisi saattanut joutua sinne myöhemminkin. Perheen ongelmat heijastuvat lapseen joka tapauksessa. Pahamaineisissa paikoissa arvostusta myös saa vähän toisella tavalla kuin muualla.   

Kirja oli melkoisen vaikuttava, mutta päättyi hieman töksähtäen ja jätti jälkeensä kysymyksiä. Joka tapauksessa kirja auttoi hieman ymmärtämään miksi laitosnuorten on niin hankala sopeutua normaaliin elämään.







keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Mafian naiset


Lirio Abbate
Mafian naiset (2014)

Kapinointi on vaarallista ja se vaatii suuria ponnistuksia ja uhrauksia. Naisen on etäännyttävä isästään, äidistään, veljistään ja jopa omista lapsistaan.

Mafian naiset kertoo muutaman naisen tarinan, jotka ovat rikkoneet mafian kunniakoodia. Mikäli näin on käynyt, nainen voi pelastaa henkensä vain todistamalla mafiaa vastaan ja liittymällä todistajansuojeluun. Tämä kuitenkin edellyttää siteiden katkaisua perheeseen lopullisesti. Joillekin se on liikaa.

Naiset menevät nuorina naimisiin ja he ovat täysin miestensä omaisuutta. Miehelle on oltava uskollinen, jopa kuoleman jälkeen. Kouluja ei saa käydä ja nainen elää tiukasti rajoitettua elämää. Naiset eivät kuitenkaan välttämättä osaa edes kyseenalaistaa kohteluaan. Se kuuluu asiaan ja on aina kuulunut. Jopa äidit kääntyvät tyttäriään vastaan, mikäli tytär kapinoi miehiä vastaan. Kuulostaa pahalle, mutta ei liene tavatonta niin sanotuissa suljetuissa yhteisössä.

Mielenkiintoista kirjassa oli yleinen kuvaus miten mafia hallitsee katukuvaa. Mafialle maksetaan suojelurahaa, mutta toisaalta se tuo myös työpaikkoja alueelle. Yllättävintä ehkä oli miten mahtavat ja kalliit mafiahäät maksatetaan suoraan tavallisilla kansalaisilla. Mafiaperheet ”pyytävät” lahjoja, joiden antamisesta lahjanantaja ei voi kieltäytyä. Kirja kertoo esimerkin kuinka morsian ja hänen äitinsä menevät koruliikkeeseen ja valitsevat lahjan itselleen. Samalla kertaa annetaan hääkutsu ja kieltäytyminen on hyvin epäsuotavaa.

Kirjaa lukiessa minua häiritsi kertomusten rönsyily. Välillä tuntui, että kertomuksissa oli liian yksityiskohtaista kuvailua mafian sukulaisuussuhteista. Loppujen lopuksi olin jo sekaisin kuka oli kenen veli tai setä. Välillä taas ajassa ja paikassa poukkoiltiin liikaa. Ehkä se kuitenkin toimi jonkinlaisena tehokeinona. Kirja toi kuitenkin mielenkiintoisia näkökulmia moneen asiaan.

Kirjan naiset ovat rohkeita, mutta niin on myös kirjan kirjoittaja. Kirjailija on kirjoittanut vuosien ajan Italian suurimmista lahjus- ja mafiaskandaaleista. Silläkin on ollut hintansa, koska hän elää nykyään todistajansuojelussa. Pahaa vastaan taistelu vaatii aina veronsa.

(Arvotelukappale, kiitos kustantajalle)