Steven
Englund
Grace-
Monacon ruhtinatar (1984)
Minulla
on ollut tapana lukea jonkun vanhemman polven Hollywoodissa
vaikuttaneen naisnäyttelijän elämänkerta lomani aikana. Tällä
kertaa kirjakaupasta tarttui mukaan Grace Kellyn elämänkerta.
Näköjään tästä näyttelijästä on nyt ilmestynyt myös
elokuva, joten se lienee jää välistä kirjan tarjoaman
informaatioähkyn jälkeen. Toisaalta en ennen tätä kirjaa hänen
vaiheistaan kovin paljon tiennyt
Elämänkerta
alkaa kuvailemalla Gracen lapsuutta ja perhettä ja hänen tietään
näyttelijäksi. Kirjan mukaan Grace oli enemmän kiinnostunut
teatterista ja ajautui oikeastaan vahingossa Hollywoodiin. Tämä on
sinänsä erikoista, koska monilla näyttelijöillä on kuitenkin
ollut vakaa aikomus päätyä lopulta Hollywoodiin. Kelly ei
kuitenkaan ehtinyt näytellä kovin pitkään ennen kuin hän tapasi
Monacon ruhtinaan Rainierin, jonka kanssa hän meni naimisiin
näyttävässä seremoniassa (joka meni kirjan mukaan täysin
pieleen). Pääasiassa kirjassa kuitenkin keskityttiin Grace elämään
Monacon ruhtinattarena ja siihen liittyviin velvollisuuksiin ja
saavutuksiin. Kirjassa myös sivuttiin Monacon ruhtinasparin lasten
elämää.
Kirjan
mukaan Grace halusi nuoresta saakka perheen ja panostaa siihen
kunnolla. Hän siis näki nuorempana, että nainen ei pysty
yhdistämään työtä ja perhe-elämää, mikä oli toki yleinen
käsitys vielä 1950-luvulla. Monacon ruhtinattaren roolissa hänen
kuitenkin täytyi pystyä ne yhdistämään. Ehkä hieman yllättäen
Kelly olisi halunnut myös jossain vaiheessa palata näyttelijäksi,
mutta viime kädessä Monacon kansa esti sen. Näyttelijän työtä
ei katsottu soveliaaksi ruhtinattarelle. Olisihan se tietysti ollut
varmaan melkoisen erikoista nähdä ruhtinatar valkokankaalla.
Kirja
oli sinänsä ihan mielenkiintoinen, mutta ei kovin hyvin
kirjoitettu. Kirjoittaja tarkertui selostamaan pajon pikkuseikkoja ja
jossain vaiheessa alkoi se alkoi kyllästyttää. Se teki lukemisesta
raskasta ja välillä tylsääkin. Kirja antoi elämänkerroille
tyypilliseen tapaan silotellun kuvan Gracesta ja oikeastaan mitään
negatiivista ei hänestä tässä kirjassa kerrottu. Ruhtinattaren
lukuisia hyveitä lueteltiin imelään sävyyn ja se välillä se
ärsytti. Kirjan olisi kuitenkin voinut kirjoittaa enemmän
neutraalista näkökulmasta, mutta epäilen että kirjoittaja on
ollut jossain määrin Grace Kellyn fani.
Kirja ei
siis ole välttämättä mitään kevyttä luettavaa, mutta minusta
vanhasta Hollywoodista ja sen tähdistä on mukava lukea. Ainakin
näennäisesti tuohon aikaan liittyy enemmän glamouria kuin
nykypäivään. Todellisuus on tietysti monesti ollut ihan toista.
Kommentit