Donna
Tartt
Tikli
(2013)
Donna
Tarttin uutuus Tikli on melkoinen tiiliskivi, sillä siinä on
melkein 900 sivua. Tarttin edellinen kirja oli hienoinen pettymys,
koska tuntui että siinä olisi ollut karsimisen varaa sivumäärän
kanssa. Pelkäsin että tämän uuden kirjan kanssa olisi sama juttu,
mutta onneksi pelkoni oli aiheeton.
Kirja
rakentuu Carel Fabritiuksen maalauksen Tiklin ympärille. Kirjan
päähenkilä Theo sattuu olemaan epäonnekseen äitinsä kanssa
museossa, kun siellä sattuu räjähdys. Theo selviää räjähdyksessä
hengissä, mutta hän ottaa sieltä ”muiston itselleen”, joka
sattuu olemaan tämä kuuluisa maalaus. Samalla Theo saa kuolevalta
mieheltä sormuksen, joka tulee myös vaikuttamaan Theon elämään
samalla tavalla kuin maalaus.
Theo on
monella tapaa juureton poika ja hän joutuu huonoille teille.
Ystävänsä Boriksen kanssa hän tutustuu päihteisiin asuessaan
Vegasissa. Oikeastaan nämä Theon rappioajat olivat kirjan
mielenkiintoisinta antia. Theon lisäksi päihdeongelmainen Boris oli myös
varsin kiinnostava hahmo ja hän oli aika ajoin jopa kiinnostavampi
kuin Theo. Tartt oli muutenkin onnistunut luomaan varsin
mielenkiintoiset hahmot kirjaan.
Donna
Tartt oli mielenkiintoinen kirjailija siinä, että hän onnistuu
luomaan henkilön tarinan taustalle aina jonkin rikoksen, joka
vaikuttaa päähenkilön elämään. Theo joutuu elämään
monenlaisten salaisuuksien kanssa, jotka vain odottavat
paljastumistaan. Vaikka kirja oli pitkä, siinä ei ollut mitään
liikaa. Theon elämään lapsuudesta nuoruuteen mahtui monenlaista
käännettä ja mielenkiinto tarinaa säilyi koko lukemisen ajan.
Donna
Tartt ei ole kovin tuottelias kirjailija ja toivon mukaan seuraava
kirja ilmestyisi hieman nopeampaa kuin edelliset. Joka tapauksessa
pienen notkahduksen jälkeen Tartt vaikuttaa olevan taas iskussa.
Tämän kirjan lukemiseen kannattaa varata aikaa, koska se loppujen
lopuksi antaa lukijalleen paljon.
(Kiitos
kustantajalle arvostelukappaleesta)
Kommentit