Jo
Nesbo
Isänsä
poika (2014)
(arvostelukappale)
Jo
Nesbon kirjojen fanina tämäkin kirja piti ottaa luettavaksi
mahdollisimman pian sen ilmestymisen jälkeen (vaikka kaikkea
muutakin olisi jonossa.) Tällä kertaa vuorossa ei ole Harry
Hole-kirja vaan täysin itsenäinen kirja. Kirja tosin muistuttaa
monella tavalla Harry Hole-kirjoja juonenkäänteineen. Kirjan pahis
tai hyvis on vuosikausia syyttömänä vankilassa istunut Sonny. Hän
päättää ottaa oikeuden omaan käsiinsä ja kostaa isänsä
kuoleman ja ruumiita tulee tasaiseen tahtiin. Sonnya jahtaa
ylikomisario Simon Kefas, joka on aikoinaan tuntenut Sonnyn isän.
Nesbon tapaan kirja sisältää monia käänteitä ja loppujen
lopuksi kaikki ei ole sitä miltä se on aluksi vaikuttanut.
Ensimmäistä
kertaa minua vaivasi tarinan epäuskottavuus. Miten huumeriippuvainen
vankilassa vuosikausia elänyt mies pystyy jahtaamaan
ammattirikollisia kuin kokenut ammattitappaja. Ilmeisesti kosto ja
rakkaus olivat Sonnya eteenpäin vieviä voimia, mutta siltikin asia
häiritsi. Toinen häiritsevä piirre kirjassa oli Sonnyn
naisystävän Marthan täysi luottamus Sonnya kohtaan, vaikka
pakastimesta löytyy ruumiita. Itse tarinaan ehkä haettiin syvyyttä
suurilla tunteilla ja mielestäni näitä oli nyt enemmän kuin
Nesbon aikaisemmissa kirjoissa. Sonny oli hahmona omalla tavallaan
mielenkiintoinen. Hän oli toisaalta mukava ja kohtelias, mutta
toisaalta täysin kylmäverinen tappaja. Hän on esimerkki siitä
miten ihmisestä voi löytyä kaksi täysin eri puolta.
Mielestäni
mielenkiintoista oli myös ajatus siitä, että joku saattaa mennä
syyttömänä istumaan vankilaan toisen puolesta rahan tai huumeiden
vuoksi. Pakostakin tuli mieleen kuinka paljon sellaista tapahtuu
todellisessa maailmassa. Mikäli rikostutkimuksissa haetaan nopeita
ja helppoja ratkaisuja, tällainen varmasti onkin mahdollista.
Muutoin
kirja oli taattua ja koukuttavaa Jo Nesboa. Mikäli aikaa olisi
ollut, olisin varmasti taas lukenut kirjan yhdeltä istumalta.
Väkivaltaa oli runsaasti, ehkä jopa enemmän kuin tavallisesti.
Tämä ei minua häirinnyt, mutta ei varmasti sovi kaikille
lukijoille. Juoni oli kekseliäs ja täytyy ihmetellä, että Nesbo
osaa yllättää aina. Mukavaa oli myös, että kirjan lopussa ikään
kuin kaikki langat punottiin yhteen. Edelleenkin olen tämän kirjan
jälkeen Nesbon kirjojen fani.