Jo Nesbo
Isänsä poika (2014)
(arvostelukappale)
Jo Nesbon kirjojen fanina tämäkin kirja piti ottaa luettavaksi mahdollisimman pian sen ilmestymisen jälkeen (vaikka kaikkea muutakin olisi jonossa.) Tällä kertaa vuorossa ei ole Harry Hole-kirja vaan täysin itsenäinen kirja. Kirja tosin muistuttaa monella tavalla Harry Hole-kirjoja juonenkäänteineen. Kirjan pahis tai hyvis on vuosikausia syyttömänä vankilassa istunut Sonny. Hän päättää ottaa oikeuden omaan käsiinsä ja kostaa isänsä kuoleman ja ruumiita tulee tasaiseen tahtiin. Sonnya jahtaa ylikomisario Simon Kefas, joka on aikoinaan tuntenut Sonnyn isän. Nesbon tapaan kirja sisältää monia käänteitä ja loppujen lopuksi kaikki ei ole sitä miltä se on aluksi vaikuttanut.
Ensimmäistä kertaa minua vaivasi tarinan epäuskottavuus. Miten huumeriippuvainen vankilassa vuosikausia elänyt mies pystyy jahtaamaan ammattirikollisia kuin kokenut ammattitappaja. Ilmeisesti kosto ja rakkaus olivat Sonnya eteenpäin vieviä voimia, mutta siltikin asia häiritsi. Toinen häiritsevä piirre kirjassa oli Sonnyn naisystävän Marthan täysi luottamus Sonnya kohtaan, vaikka pakastimesta löytyy ruumiita. Itse tarinaan ehkä haettiin syvyyttä suurilla tunteilla ja mielestäni näitä oli nyt enemmän kuin Nesbon aikaisemmissa kirjoissa. Sonny oli hahmona omalla tavallaan mielenkiintoinen. Hän oli toisaalta mukava ja kohtelias, mutta toisaalta täysin kylmäverinen tappaja. Hän on esimerkki siitä miten ihmisestä voi löytyä kaksi täysin eri puolta.
Mielestäni mielenkiintoista oli myös ajatus siitä, että joku saattaa mennä syyttömänä istumaan vankilaan toisen puolesta rahan tai huumeiden vuoksi. Pakostakin tuli mieleen kuinka paljon sellaista tapahtuu todellisessa maailmassa. Mikäli rikostutkimuksissa haetaan nopeita ja helppoja ratkaisuja, tällainen varmasti onkin mahdollista.
Muutoin kirja oli taattua ja koukuttavaa Jo Nesboa. Mikäli aikaa olisi ollut, olisin varmasti taas lukenut kirjan yhdeltä istumalta. Väkivaltaa oli runsaasti, ehkä jopa enemmän kuin tavallisesti. Tämä ei minua häirinnyt, mutta ei varmasti sovi kaikille lukijoille. Juoni oli kekseliäs ja täytyy ihmetellä, että Nesbo osaa yllättää aina. Mukavaa oli myös, että kirjan lopussa ikään kuin kaikki langat punottiin yhteen. Edelleenkin olen tämän kirjan jälkeen Nesbon kirjojen fani.
Kommentit