Lukuneuvos

Viimeisen kuukauden aikana olen saanut luettua kohtuullisen paljon, josta olen hyvin tyytyväinen. Seuraavat viikot ovatkin rauhallisempia, joten lukuharrastukselle jäänee taas enemmän aikaa. Kivaa! Viimeksi olen lukenut pari dekkaria ja yhden tietokirjan. Niistä nyt pieni kooste.   Loppusyksy alkoi tietokirjalla kun sain vihdoin kirjaston jonotuslistalta haluamani kirjan. Helena Telkänrannan millaista on olla eläin? oli kieltämättä mielenkiintoinen lukukokemus. Alun perin otin kirjan siksi, että oppisin lisää kissojen käyttäytymisestä. Kirjassa oli kuitenkin hyvin monenlaisista eläimistä tietoa. Itseäni ainakin yllätti, miten älykkäitä monet eläimet ovat ja oli ihan hyvä että sain viimeinkin korjattua monia käsityksiäni. Tämän jälkeen ymmärtää myös yhä enemmän millaisia eettisiä ongelmia eläinten kohteluun liittyy. Samalla sain toki lisää tietoa kissoista ja ehkäpä ymmärrän omia kattejani paremmin tämän lukukokemuksen jälkeen. Kirja ei kuitenkaan ole ykkösvalinta niille, jotka halua

Simo Hiltunen Lampaan vaatteissa (2015) Tälle syksylle ehkä mielenkiintoisin lukukokemus on ollut Simo Hiltusen esikoiskirja Lampaan vaatteissa. Kirja käsittelee arkaa aihetta nimeltä perhesurmat melkoisen karulla tavalla. Kirjan päähenkilö on toimittaja Lauri Kivi (joka muuten on niin suomalainen nimi kuin olla ja voi), joka on kirjoittanut lehteen juttuja Suomessa tapahtuneista perhesurmista. Näitä ikäviä tapauksia on ollut paljon lyhyen ajan sisään ja se on saanut todella ihmiset pohtimaan asiaa. Lauri itse on kokenut kovan lapsuuden ja lapsuuden perheväkivalta on aiheuttanut hänelle esimerkiksi kuulovaurion. Paljon pahemmat vammat hänellä on henkisesti ja tämän vuoksi hänellä on välillä vaikeaa elää muiden kanssa. Laurin ikävät lapsuusmuistot ja veljen yllättävä katoaminen vuosia sitten ovat kaksi kirjan tarinaa eteenpäin vievistä teemoista. Taustansa takia Lauri on sopiva henkilö kirjoittamaan perhesurmista. Hän tietää millaista on, kun sokea raivo nousee yllättäen pintaan

Jussi Valtonen He eivät tiedä mitä tekevät (2014) Tätä Finlandia palkittua kirjaa oli kehuttu paljon, joten otin se lukemistooni.Ensimmäinen vaikutelma kirjasta oli, että luultavasti sisällössä olisi karsimisen varaa. Kirja ei toki ollut samanlainen tiiliskivi kuin esimerkiksi Donna Tarttin Tikli, mutta aika paksu kuitenkin. Asiaahan kirjassa oli toki paljon, mutta kävi ilmi että ensivaikutelmani oli oikea. Sivumäärässä olisi ollut karsimisen varaa. Kirjan tapahtumat alkavat Suomesta vuodesta 1994. Suomalainen Alina ja Yhdysvalloista kotoisin oleva Joe rakastuvat ja asettuvat asumaan Suomeen. Heille syntyy poika Samuel. Liitto ei kestä kuitenkaan pitkään Alinan mustasukkaisuuden ja Joen sopeutumisvaikeuksien vuoksi ja Joe palaa lyhyen avioliiton jälkeen Yhdysvaltoihin ja aloittaa uuden elämän. Lähtönsä jälkeen Joe ei enää tapaa poikaansa vaan luo uraa neurotieteen parissa. Samuelista kasvaa fiksu, mutta omaa paikkaansa etsivä nuorukainen. Eräänä päivänä vuosia myöhemmin Joe saa

Mika Waltari Isästä poikaan (2008, uusintapainos) Tavoitteena oli lukea kesäloman aikana Mika Waltarin kirjoja ja tämä tavoite saavutettiin. Mielenkiintoisin lukukokemus oli Helsinkiin sijoittuva Isästä poikaan-trilogia. Samoihin kansiin mahtuu kirjat Mies ja haave, Sielu ja liekki ja Palava nuoruus. Kirjat kertovat Kustaalan suvun tarinan kolmessa sukupolvessa. Suvun tarina alkaa illasta jolloin Elias Kustaanpojan täytyy jättää kotinsa maalla ja lähteä Helsinkiin tienaamaan elantoansa. Toinen veli Lauri on jo lähtenyt aikaisemmin Helsinkiin ja järjestänyt veljelleen sieltä työpaikan. Elias päätyy muurariksi ja raskas työntäyteinen elämä alkaa. Kaupungissa eläessään Elias innostuu lukemisesta ja haaveilee opiskelusta. Aika ei kuitenkaan ole tälle vielä Eliaan aikana kypsä. Elias tapaa vaimonsa Marin ja hänen kanssaan hän saa kaksi poikaa Toivon ja Samuelin. Hänen poikiensa aikana opiskelu on jo tavallisempaa rahvaan keskuudessa ja molemmat pojat päätyvät yliopistoon. Trilogian

Milja Kaunisto Piispansormus (2015) Tämäkin kirja on hankittu jo keväällä ja nyt vasta löytyi aikaa siitä kirjoittamiseen. Valitettavasti lukuharrastus ja (bloggaaminen) ovat jääneet viime aikoina ajan puutteen vuoksi vähäiselle huomiolle ja syksyllä tilanne tuskin yhtään helpottuu. Mutta nyt kuitenkin tämän kirjan arvioon. Olavi Maununpojan tarinaa on kerrottu ja kahden kirjan verran ja Piispansormus on niistä kolmas ja samalla viimeinen osa. Itselläni ongelmana oli, se että luin kaksi aikaisempaa osaa yli vuosi sitten. Tämän vuoksi minulla oli välillä vaikeuksia muistaa, mitä aikaisemmin oli tapahtunut. Mikäli kirjasarja kiinnostaa, niin suosittelen lukemaan kaikki kirjat putkeen. Kaikissa kirjoissa kuitenkin tapahtuu paljon ja tarinaa on mukavampi seurata kun kaikki käänteet ovat tuoreessa muistissa. Kirja alkaa Olavin kannalta mukavissa merkeissä. Hän asuu rakastettunsa Miraclen kanssa Servieresin linnassa ja elää varsin mukavaa elämää. Olutta riittää juotavaksi ja toime

Manal M. Omar Barefoot in Baghdad (2010) Manal M. Omar on Yhdysvalloissa asuva muslimi, joka on aikoinaan perheensä kanssa muuttanut Saudi-Arabiasta Yhdysvaltoihin. Hän päättää lähteä Irakiin auttamaan hädänalaisia naisia huolimatta perheensä ja ystäviensä vastustuksesta. Manalin vanhemmat eivät halua lähettää tytärtään takaisin sodan jalkoihin, josta he ovat hänet aikoinaan vieneet pois. Manal on kuitenkin päättänyt lähteä. Kirjassa eletään aikaa, jolloin Yhdysvallat ovat juuri hyökänneet Irakiin ja maa on vapautettu Saddamin vallasta. Kirja kuvaa mielestäni hyvin millainen kuilu länsimäisen ja irakilaisen naisen välillä on. Heikommassa asemassa elävillä ei ole mahdollisuutta käydä koulua ja he saattavat elää väkivaltaisen miehen alamaisuudessa. Mikäli mies haluaa eron, naisen asema on heikko ja he ovat pakotettuja palaamaan isänsä taloon (mikäli heidät otetaan vastaan) . Naisen on sopimatonta viettää aikaa vieraiden miesten kanssa ja pahimmassa tapauksessa naisen kunnia saattaa oll

Juha Vakkuri Afrikan ympäri (2012) Olen itse kiinnostunut matkustelusta ja tämän vuoksi on välillä mukavaa myös lueskella muiden matkakertomuksia. Tällä kertaa ”matkakohteeksi” valikoitui Afrikka jo siitäkin syystä, että omat matkakohteeni ovat olleet lähinnä Euroopassa ja Afrikassa en ole koskaan käynyt. Tai no olen käynyt Egyptissä, mutta sitä ei liene lasketa kovin aidoksi Afrikaksi. Juha Vakkuri on kirjoittanut paljon erilaisia tietokirjoja ja yksi Afrikkaa käsittelevä kirja on vuonna 2012 ilmestynyt Afrikan ympäri. Siinä Vakkuri matkaa kahdenkymmenenkahden Afrikan maan halki kokien erilaisia kulttuureja. Vakkurin matka alkaa Mauritaniasta päättyen Etiopiaan. Olen itse pitänyt Afrikassa matkustamista melko vaarallisena, mutta kirja antaa mantereesta yllättävän leppoisen kuvan. Levottomuuksia toki on monissa maissa, mutta niitä ei kirjassa mitenkään korosteta. Afrikassa on toki suuri riski joutua esimerkiksi liikenneonnettomuuteen, koska monella afrikkalaisella oli kirjan

Kimmo Oksanen Kasvonsa menettänyt mies (2015) (arvostelukappale) Kimmo Oksasen kirja on mielestäni yksi ajatuksia herättäneimmistä kirjoista, jonka olen viime vuosina lukenut. Oksanen kertoo tarinansa helvetistä paratiisiin suorasukaisella tyylillä. Hän ei peittele heikkoja hetkiään. Sairastumistarinansa lisäksi hän muistelee paljon menneisyyttään, joka sekään ei aina ole ollut niin onnellinen.Kimmolla on ollut jo nuorena ongelmia ihonsa kanssa, mutta hänen onnekseen oireet ovat pysyneet pitkään poissa, kunnes ne palaavat ärhäkämpänä kuin koskaan. Romanian matkansa jälkeen Kimmon silmien ympärille ilmestyy rakkuloita. Pian ne leviävät ja tilanne muuttuu niin pahaksi, että hänen henkensä on vaarassa. Sairaalassa selviää, että hän kärsii herpesviruksen lisäksi myös bakteerista. Kimmo selviää hengissä, mutta paluu normaaliin elämään ei ole helppo. Hänen kasvonsa ovat tuhoutuneet täysin.Kirja käsittelee paljon hänen tuntemuksiaan ja pelkojaan. Hän pelkää näyttäytyä ihmisille ja sit

Seppo Jokinen Koskinen ja raadonsyöjä (1997) Tutustuin ylikonstaapeli Koskiseen ensimmäisen kerran viime syksynä ja kirjoitin kirjasta Vihan sukua myös arvostelun. Tällä kertaa sentään luin sarjan alkupäätä eli kysymyksessä on sarjan toinen kirja. Tässä vaiheessa Koskinen on vielä naimisissa ja asuu perheensä kanssa. Sinänsä on aina ongelmallista lukea kirjoja ”väärässä järjestyksessä”, koska monet asiat ovat muuttuneet sarjan edetessä. Kirja alkaa lapsikaappauksella, joka selviää hyvin nopeasti. Aluksi olin hämmentynyt miten koko tapaus liittyy koko kokonaisuuteen, mutta myöhemmin asia toki selvisi. Mielestäni kirjan aloitus ei kuitenkaan ollut kovin oleellinen kirjan juonen kannalta ja olisin ehkä itse jättänyt sen pois. Kirjan ”päärikos” on murha. Atk-osaston erikoisuunnittelija on surmattu omaan huoneeseensa päähän kohdistuvalla iskulla. Murha-asetta ei kuitenkaan näytä löytyvän ja kukaan työpaikalla kieltää tietävänsä asiasta yhtään mitään. Koskisella on asioista omat

Rinna Saramäki Hyvän mielen vaatekaappi (2015) ”Voi ihmetellä, miksi kaikkein surkeimpia rättejä saa ylipäänsä myydä. Kyllä muidenkin tavaroiden laatua säädellään määräyksin.---Vaatteiden kohdalla asiakkaan kuitenkin pitää arvioida kestävyys ja laatu, eikä minkäänlaista laadullista pohjatasoa (tiettyjen myrkyllisten kemikaalien määrän säätelyä lukuun ottamatta) ole.” Niinpä. Toisaalta montako kertaa sitä on itsekin ostanut muutaman euron topin kun nyt kerran halvalla saa. Sitten muutaman pesun jälkeen se onkin entinen toppi. Voin tosiaan ihmetellä miksi teen sitä. Jos ostan muista kulutustavaroista huonoa laatua, en taatusti tee sitä toista kertaa. Miksi sitten vaatteet ovat poikkeus? Määrä ei taida oikein korvata laatua. Kirja alkaa mielenkiintoisella katsauksella vaatteiden tuotannon epäeettisiin puoliin. Vaatteita tuotetaan maissa, jossa työvoima on halpaa ja työturvallisuus heikkoa. Kirjassa oli hyvä pointti se, että tätä epäkohtaa tuskin poistetaan boikotoimalla tietty

Susanna Kovanen ja Harri Lapinoja Ruokapyramidihuijaus (2014) En itse suhtaudu ruokaan kovin intohimoisesti. Omat valinnat eivät ole aina parhaita mahdollisia ja monella on varmasti sama tilanne. Tämä kirja valikoitui luettavaksi oikeastaan vain yleisestä kiinnostuksesta ympärillä tapahtuvia asioita kohtaan. Olin jo aikaisemmin tiedostanut, että aina ihmisille markkinoitu ruoka ei ole sellaista kuin annetaan ymmärtää. Tai että sama ruokavalio ei sovi kaikille. Olen myös tiedostanut ruuan tuotantoon liittyviä eettisiä ongelmia. Kirja oli melkoinen tietopaketti ja sen tietomäärän edessä melkein teki mieli luovuttaa. Teksti siis oli hyvin tiukkaa ja hyvä niin. Kirjassa käytiin läpi ruokaan ja sen tuotantoon liittyvää historiaa ja se otti kantaan yleisiin ruokaan liittyviin myytteihin. Osa kirjan asiasta oli minulle tuttua, mutta osa ei. Jotkut asiat myös yllättivät minua. Olen esimerkiksi aina pitänyt kuitujen saantia aivan ehdottomana juttuna. Kirjan sanoma kuitenki