Siirry pääsisältöön

Kasvonsa menettänyt mies


Kimmo Oksanen
Kasvonsa menettänyt mies (2015)
(arvostelukappale)


Kimmo Oksasen kirja on mielestäni yksi ajatuksia herättäneimmistä kirjoista, jonka olen viime vuosina lukenut. Oksanen kertoo tarinansa helvetistä paratiisiin suorasukaisella tyylillä. Hän ei peittele heikkoja hetkiään. Sairastumistarinansa lisäksi hän muistelee paljon menneisyyttään, joka sekään ei aina ole ollut niin onnellinen.Kimmolla on ollut jo nuorena ongelmia ihonsa kanssa, mutta hänen onnekseen oireet ovat pysyneet pitkään poissa, kunnes ne palaavat ärhäkämpänä kuin koskaan. Romanian matkansa jälkeen Kimmon silmien ympärille ilmestyy rakkuloita. Pian ne leviävät ja tilanne muuttuu niin pahaksi, että hänen henkensä on vaarassa. Sairaalassa selviää, että hän kärsii herpesviruksen lisäksi myös bakteerista. Kimmo selviää hengissä, mutta paluu normaaliin elämään ei ole helppo. Hänen kasvonsa ovat tuhoutuneet täysin.Kirja käsittelee paljon hänen tuntemuksiaan ja pelkojaan. Hän pelkää näyttäytyä ihmisille ja sitä, että lapset nauravat hänelle. Hienoa kuitenkin kirjassa oli, se että Kimmo lähti liikkeelle ihmisten pariin. Hän ei jäänyt kotiin. Niinkin olisi voinut käydä. Ihmisten tuijottaminen ei varmasti ole ollut helppoa.

Olen nykyvuosina suhtautunut melkoisen kriittisesti Suomen terveydenhuolto-järjestelmään. Työntekijät varmasti yrittävät parhaansa, mutta tekijöitä on liian vähän ja työn organisointi on pielessä monessa paikassa. Kimmon kuvaukset siitä, miten häntä aluksi kuljetettiin sairaalasta toiseen, saivat minut kohottelemaan kulmiani. Toisaalta Kimmo kuvaa kirjan loppupuolella kaikkia niitä leikkauksia, joita hänelle on tehty ja mitä hän on niistä maksanut. Summat eivät todellakaan ole olleet suuria ja hän on saanut hyvää hoitoa. Tämäkään asia ei ole mikään itsestäänselvyys, jos tilannetta vertaa esimerkiksi Yhdysvaltoihin.Suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä on varsinkin tällaisessa tapauksessa taivaan lahja kenelle tahansa. Ehkä minulle suurin oivallus oli se, että puutteista huolimatta oma  terveydenhuoltomme on säilyttämisen arvoinen asia.

Mukavaa tässä kirjassa oli myös se, että se oli hyvin kirjoitettu ja lukeminen oli helppoa. Tähän varmasti vaikutti se, että Kimmo on ammattinsa puolesta kirjoittanut paljon. Tämän kirjan myötä osaa myös arvostaa,että on terve. Sekään ei ole itsestäänselvyys ja tilanne saattaa muuttua koska tahansa. Kirjassa oli myös paljon oivalluksia ihmisistä ja tavoistamme käsitellä asioita. Synkästä aiheesta huolimatta kirjasta jäi jotenkin positiivinen tunne. Se on hyvän kirjan merkki.

Kommentit

Mai Laakso sanoi…
Oksasella kävi tuuri, hän selvisi hengissä todella vaikeasta taudista, mutta herpes on edelleen hänen ikävä seuralaisensa, sillä se ei poistu koskaan, kun sen saa elimistöönsä.
Puhutteleva kirja.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Harry Potter ja viisasten kivi

J.K Rowling Harry Potter ja Viisasten kivi (1997) Päätin ottaa tänä vuonna luettavaksi kaikki Harry Potter kirjat. Minulle tämä on täysin uutta, koska en ole aikaisemmin lukenut niitä. Tuntuu välillä, että olen suurin piirtein ainut henkilö omassa lähipiirissä, joka ei ole näitä lukenut. Näin ollen olen välillä keskusteluista täysin pihalla, joten päätin sitten sivistää itseäni. Päätin lukea kirjat englanniksi, koska ilmeisesti jotkut suomennukset ovat hieman hassuja.  Ensimmäinen Harry Potter kirja on Wikipedian mukaan suomennettu 1998. Muistan kyllä hämärästi, kun kirjoista alettiin puhua ja kaverin pikkusisko odotteli tuolloin kutsua Tylypahkaan. Olen itse tuolloin teini ja en innostunut näitä lukemaan, koska pidin niitä enemmän lastenkirjana. Mietinkin hieman tätä lukiessani minkä ikäisille ne oli alun perin suunnattu. Joka tapauksessa kirja oli sellainen, että sen pystyi hyvin aikuinenkin lukemaan. Kirjassa oli kuitenkin myös vaikeita teemoja, joihin moni pystyy samaistumaan kuten

Kaupunki ilman koteja

Mirjami Siren Kaupunki ilman koteja (2023) Olen viime aikoina lukenut kohtuullisen paljon nuorten kirjoja ja huomannut, että ne osaavat puhutella myös hieman varttuneempaa lukijaa. Näin mainoksen tästä Kaupunki ilman koteja kirjasta ja ajattelin kokeilla, koska aihe vaikutti kiinnostavalta. Kipinä ja hänen siskonsa Vanamo ja hänen isänsä asuvat suljetussa kaupungissa Airepoliksessa. Ilmapiiri on ahdistava ja kaupunkilaisia kontrolloidaan ja valvotaan koko ajan. Ihmisillä ei myös ole pysyviä koteja vaan he joutuvat muuttamaan jatkuvasti, jotta luovuus kukoistaisi. Asumusten taso vaihtelee ja eri tasoilla (B, C, D, F) on erilaisia mukavuuksia. Jos kansalainen hoitaa työnsä hyvin, hän saattaa päästä paremmalle tasolle asumaan. Toisaalta mikäli tekee jotain väärin, rangaistuksena saattaa olla asunnon tason lasku. Kansalaisten on myös vietettävä aikaa ns. luovuuskuutioissa, jossa jokainen on velvollinen keksimään uusia ideoita, jolla kaupunki voi kehittyä. Vanamon isä on saanut tilanteesta

Kotileikki

Natalia Kallio Kotileikki (2022) Rebekka muuttaa äitinsä kanssa asumaan Järvenpään lähiöön. Rebekan äidillä on tullut ero Rebekan isän kanssa ja uusi elämä odottaa Järvenpäässä. Onneksi lähellä asuu myös serkku Paloma ja muita sukulaisia. Lapsuus on kuitenkin turvaton ja alkoholia kuluu lähipiirissä reippaasti. Rahaa ei myös ole liikaa ja kaikenlaiset matkat ja kalliit tavarat saavat jäädä haaveeksi. Toisaalta kun rahaa ei ole kuin muilla, välillä voi tasata tilejä varastelemalla kaupoista kaikenlaista pientä. Äiti ei ole aina läsnä, mutta onneksi mummin luokse pääsee aina syömään. Elämä tuntuu hyvin toisenlaiselta kuin monella luokkakaverilla. Myöhemmin Rebekka ajautuu suhteeseen Onnin kanssa, joka tulee täysin erilaisista ympäröistä kuin Rebekka itse. Onnilla on rahaa asua mukavassa asunnossa, käyttää ykstyisiä lääkärinpalveluita mielin määrin ja syödä mukavissa ravintoloissa. Anoppi myös yrittää valistaa Rebekkaa miten paremmissa piireissä käyttäydytään. Ero entiseen elämään on suur