Siirry pääsisältöön

Viime viikkojen luetut


Viimeisen kuukauden aikana olen saanut luettua kohtuullisen paljon, josta olen hyvin tyytyväinen. Seuraavat viikot ovatkin rauhallisempia, joten lukuharrastukselle jäänee taas enemmän aikaa. Kivaa! Viimeksi olen lukenut pari dekkaria ja yhden tietokirjan. Niistä nyt pieni kooste.
 

Loppusyksy alkoi tietokirjalla kun sain vihdoin kirjaston jonotuslistalta haluamani kirjan. Helena Telkänrannan millaista on olla eläin? oli kieltämättä mielenkiintoinen lukukokemus. Alun perin otin kirjan siksi, että oppisin lisää kissojen käyttäytymisestä. Kirjassa oli kuitenkin hyvin monenlaisista eläimistä tietoa. Itseäni ainakin yllätti, miten älykkäitä monet eläimet ovat ja oli ihan hyvä että sain viimeinkin korjattua monia käsityksiäni. Tämän jälkeen ymmärtää myös yhä enemmän millaisia eettisiä ongelmia eläinten kohteluun liittyy. Samalla sain toki lisää tietoa kissoista ja ehkäpä ymmärrän omia kattejani paremmin tämän lukukokemuksen jälkeen. Kirja ei kuitenkaan ole ykkösvalinta niille, jotka haluaa nimenomaan lemmikkieläimiin liittyvää tietoa.

Tämän jälkeen siirryinkin dekkareiden pariin. Matti Yrjänä Joensuun Pahan pappi oli kieltämättä erikoinen lukukokemus. En muista, että olisin nähnyt tämän kirjan elokuvaversioita, mutta tässä kirjassa on aineksia hyvää elokuvaan. Kirja sinänsä oli karmiva ja aluksi olin suorastaan hämmentynyt henkilöhahmon sekopäisyydestä. Toisaalta keskuudessamme liikkuu kaikenlaisia ihmisiä oikeassa elämässäkin ja nämä voivat tehdä karmeita tekoja. Yrjänä taitaa hyvin ihmismielen kuvailun, mutta ei toisaalta sorru liian pikkutarkkaan kuvaukseen. Tässä kirjassa ei ainakaan liikkunut mikään perinteinen murhaaja ja onhan sekin mukavaa vaihtelua.



Perinteisempää dekkaria edusti taas Timo Sandbergin Dobermanni. Tässä kirjassa komisario Heittola saa tutkittavakseen murhan, kun metalliliiton viestintäjohtaja Torppola isketään kuoliaaksi saunaillan päätteeksi. Mahdollisia syyllisiä tuntuu löytyvän joka puolelta, koska Torppola ei ole ollut kovin pidetty mies. Juoni eteni kirjassa mahdollisten syyllisten jututtamisen ja Heittolan yksityiselämän kuvailujen vuorotellessa. Kirjassa ehkä ärsytti perinteiset miestenjutut naisista, joita maalailtiin kirjassa aika paljon. Ne tuntuu olevan tämän genren kirjoissa jo aika väsynyt vakiojuttu. Syyllistä piiloteltiin aivan kirjan viimeisille sivuille ja siksi ehkä tuntui, että kirja loppui aika töksähtäen. Ehkä kuitenkin positiivista oli, että en arvannut syyllistä. Muutoin tämä ei ollut ehkä se paras lukukokemus.

Tällä hetkellä lukemistossani on Antti Tuurin Ikitie. Kirja vaikuttaa hyvin lupaavalle ja on varmasti hyvä valinta historiasta kiinnostuneelle. Tästä kirjasta luultavammin kirjoittelen vielä lisää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Harry Potter ja viisasten kivi

J.K Rowling Harry Potter ja Viisasten kivi (1997) Päätin ottaa tänä vuonna luettavaksi kaikki Harry Potter kirjat. Minulle tämä on täysin uutta, koska en ole aikaisemmin lukenut niitä. Tuntuu välillä, että olen suurin piirtein ainut henkilö omassa lähipiirissä, joka ei ole näitä lukenut. Näin ollen olen välillä keskusteluista täysin pihalla, joten päätin sitten sivistää itseäni. Päätin lukea kirjat englanniksi, koska ilmeisesti jotkut suomennukset ovat hieman hassuja.  Ensimmäinen Harry Potter kirja on Wikipedian mukaan suomennettu 1998. Muistan kyllä hämärästi, kun kirjoista alettiin puhua ja kaverin pikkusisko odotteli tuolloin kutsua Tylypahkaan. Olen itse tuolloin teini ja en innostunut näitä lukemaan, koska pidin niitä enemmän lastenkirjana. Mietinkin hieman tätä lukiessani minkä ikäisille ne oli alun perin suunnattu. Joka tapauksessa kirja oli sellainen, että sen pystyi hyvin aikuinenkin lukemaan. Kirjassa oli kuitenkin myös vaikeita teemoja, joihin moni pystyy samaistumaan kuten

Kaupunki ilman koteja

Mirjami Siren Kaupunki ilman koteja (2023) Olen viime aikoina lukenut kohtuullisen paljon nuorten kirjoja ja huomannut, että ne osaavat puhutella myös hieman varttuneempaa lukijaa. Näin mainoksen tästä Kaupunki ilman koteja kirjasta ja ajattelin kokeilla, koska aihe vaikutti kiinnostavalta. Kipinä ja hänen siskonsa Vanamo ja hänen isänsä asuvat suljetussa kaupungissa Airepoliksessa. Ilmapiiri on ahdistava ja kaupunkilaisia kontrolloidaan ja valvotaan koko ajan. Ihmisillä ei myös ole pysyviä koteja vaan he joutuvat muuttamaan jatkuvasti, jotta luovuus kukoistaisi. Asumusten taso vaihtelee ja eri tasoilla (B, C, D, F) on erilaisia mukavuuksia. Jos kansalainen hoitaa työnsä hyvin, hän saattaa päästä paremmalle tasolle asumaan. Toisaalta mikäli tekee jotain väärin, rangaistuksena saattaa olla asunnon tason lasku. Kansalaisten on myös vietettävä aikaa ns. luovuuskuutioissa, jossa jokainen on velvollinen keksimään uusia ideoita, jolla kaupunki voi kehittyä. Vanamon isä on saanut tilanteesta

Kotileikki

Natalia Kallio Kotileikki (2022) Rebekka muuttaa äitinsä kanssa asumaan Järvenpään lähiöön. Rebekan äidillä on tullut ero Rebekan isän kanssa ja uusi elämä odottaa Järvenpäässä. Onneksi lähellä asuu myös serkku Paloma ja muita sukulaisia. Lapsuus on kuitenkin turvaton ja alkoholia kuluu lähipiirissä reippaasti. Rahaa ei myös ole liikaa ja kaikenlaiset matkat ja kalliit tavarat saavat jäädä haaveeksi. Toisaalta kun rahaa ei ole kuin muilla, välillä voi tasata tilejä varastelemalla kaupoista kaikenlaista pientä. Äiti ei ole aina läsnä, mutta onneksi mummin luokse pääsee aina syömään. Elämä tuntuu hyvin toisenlaiselta kuin monella luokkakaverilla. Myöhemmin Rebekka ajautuu suhteeseen Onnin kanssa, joka tulee täysin erilaisista ympäröistä kuin Rebekka itse. Onnilla on rahaa asua mukavassa asunnossa, käyttää ykstyisiä lääkärinpalveluita mielin määrin ja syödä mukavissa ravintoloissa. Anoppi myös yrittää valistaa Rebekkaa miten paremmissa piireissä käyttäydytään. Ero entiseen elämään on suur