Siirry pääsisältöön

"Petturin" paikka

Antti Tuuri
Ikitie (2011)

Antti Tuurin Ikitie oli kiinnostava jo siitä syystä, että se käsitteli aihetta, jota ei paljon historiantunneilla sivuta. Olin kyllä tietoinen että kansalaissodan jälkeen myös Suomessa on ollut monenlaisia väärinkäytöksiä. Nämä lapuanliikkeet kyyditykset olivat myös jossain määrin tiedossa, mutta aika vähälle huomiolle jäänyt asia. Tämän vuoksi kirjan toimi minulle eräänlaisena oppituntina Suomen ja myös Neuvostoliiton historian ei niin hohdokkaaseen puoleen.



Kirjan päähenkilö Ketola Jussi kaapataan keskellä yötä omasta kodistaan ja alkaa pitkä matka lapuanliikkeen miehien kanssa kohti Neuvostoliiton rajaa. Jussin toimitus rajan yli onnistuu monen mutkan jälkeen ja paluuta Suomeen ei enää ole. Jussi päätyy Petroskoihin sairaalaan ja sieltä Hopea-nimiseen kolhoosiin. Kolhoosissa on monenlaista väkeä ja paljon ihmisiä on tullut myös Amerikasta asti uutta työläisten valtakuntaa rakentamaan. Usko tulevaisuuteen on kova, mutta välillä kolhoosiin kantautuu erikoisia uutisia. Elämä kolhoosissa on raskasta, mutta toisaalta iloa elämään tuo Jussin uusi perhe. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun suuret puhdistukset alkavat ja Jussi oppii mikä voi olla kuolemaakin pahempaa.

Ensimmäisenä hämmennyksen aiheena oli nykypäivän ihmisen näkökulmasta koko kyyditysilmiö kokonaisuutena. Tuntuu järjettömältä, että jotain ihmistä lähdetään viemään toiselta puolelta Suomea Venäjän rajalle. Mutta tämä luultavasti kertoo siitä, miten paljon kommunisteja on inhottu ja millaista epäluuloa he ovat herättäneet. Toinen kirjassa käsitelty järjettömyys oli nämä Stalinin puhdistukset, joissa koko kolhoosin väki saatettiin viedä teloitettavaksi. Tässä vaiheessa viimeistään monien unelma Neuvostoliitosta työläisten paratiisina romuttui. Tasa-arvoisesta yhteiskunnasta tuli nopeasti ehkä tasa-arvottomin paikka koskaan johtuen epäluuloista ja vallanhimosta. Kirja mielestäni onnistui kuvaamaan elävästi tuon ajan Suomea ja Neuvostoliittoa. Ainakin itselleni tuli elävä kuva millaista kolhoosissa eläminen olisi voinut olla. Tuuri osasi hyvin kuvat myös yleistä ilmapiiriä ja siitä miten tiukan valvonnan alla ja puutteellisissa oloissa ihmiset ovat eläneet.

Yhteenvetona voisi sanoa että hyvin mielenkiintoinen lukukokemus. Lisää hienoja ja lukukokemuksia varmasti on tulossa, sillä päätin itsekin tarttua Helmet-lukuhaasteeseen. Tässä haasteessa on 50 tapaa valita uutta luettavaa ja varmasti kaikenlaista uutta tulee kokeiltua tämän myötä!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Harry Potter ja viisasten kivi

J.K Rowling Harry Potter ja Viisasten kivi (1997) Päätin ottaa tänä vuonna luettavaksi kaikki Harry Potter kirjat. Minulle tämä on täysin uutta, koska en ole aikaisemmin lukenut niitä. Tuntuu välillä, että olen suurin piirtein ainut henkilö omassa lähipiirissä, joka ei ole näitä lukenut. Näin ollen olen välillä keskusteluista täysin pihalla, joten päätin sitten sivistää itseäni. Päätin lukea kirjat englanniksi, koska ilmeisesti jotkut suomennukset ovat hieman hassuja.  Ensimmäinen Harry Potter kirja on Wikipedian mukaan suomennettu 1998. Muistan kyllä hämärästi, kun kirjoista alettiin puhua ja kaverin pikkusisko odotteli tuolloin kutsua Tylypahkaan. Olen itse tuolloin teini ja en innostunut näitä lukemaan, koska pidin niitä enemmän lastenkirjana. Mietinkin hieman tätä lukiessani minkä ikäisille ne oli alun perin suunnattu. Joka tapauksessa kirja oli sellainen, että sen pystyi hyvin aikuinenkin lukemaan. Kirjassa oli kuitenkin myös vaikeita teemoja, joihin moni pystyy samaistumaan kuten

Kaupunki ilman koteja

Mirjami Siren Kaupunki ilman koteja (2023) Olen viime aikoina lukenut kohtuullisen paljon nuorten kirjoja ja huomannut, että ne osaavat puhutella myös hieman varttuneempaa lukijaa. Näin mainoksen tästä Kaupunki ilman koteja kirjasta ja ajattelin kokeilla, koska aihe vaikutti kiinnostavalta. Kipinä ja hänen siskonsa Vanamo ja hänen isänsä asuvat suljetussa kaupungissa Airepoliksessa. Ilmapiiri on ahdistava ja kaupunkilaisia kontrolloidaan ja valvotaan koko ajan. Ihmisillä ei myös ole pysyviä koteja vaan he joutuvat muuttamaan jatkuvasti, jotta luovuus kukoistaisi. Asumusten taso vaihtelee ja eri tasoilla (B, C, D, F) on erilaisia mukavuuksia. Jos kansalainen hoitaa työnsä hyvin, hän saattaa päästä paremmalle tasolle asumaan. Toisaalta mikäli tekee jotain väärin, rangaistuksena saattaa olla asunnon tason lasku. Kansalaisten on myös vietettävä aikaa ns. luovuuskuutioissa, jossa jokainen on velvollinen keksimään uusia ideoita, jolla kaupunki voi kehittyä. Vanamon isä on saanut tilanteesta

Kotileikki

Natalia Kallio Kotileikki (2022) Rebekka muuttaa äitinsä kanssa asumaan Järvenpään lähiöön. Rebekan äidillä on tullut ero Rebekan isän kanssa ja uusi elämä odottaa Järvenpäässä. Onneksi lähellä asuu myös serkku Paloma ja muita sukulaisia. Lapsuus on kuitenkin turvaton ja alkoholia kuluu lähipiirissä reippaasti. Rahaa ei myös ole liikaa ja kaikenlaiset matkat ja kalliit tavarat saavat jäädä haaveeksi. Toisaalta kun rahaa ei ole kuin muilla, välillä voi tasata tilejä varastelemalla kaupoista kaikenlaista pientä. Äiti ei ole aina läsnä, mutta onneksi mummin luokse pääsee aina syömään. Elämä tuntuu hyvin toisenlaiselta kuin monella luokkakaverilla. Myöhemmin Rebekka ajautuu suhteeseen Onnin kanssa, joka tulee täysin erilaisista ympäröistä kuin Rebekka itse. Onnilla on rahaa asua mukavassa asunnossa, käyttää ykstyisiä lääkärinpalveluita mielin määrin ja syödä mukavissa ravintoloissa. Anoppi myös yrittää valistaa Rebekkaa miten paremmissa piireissä käyttäydytään. Ero entiseen elämään on suur