Jennyn polku

Erkki Vuori

Jennyn polku (2016)

Minusta on aina mielenkiintoista lukea menneisyydessä eläneiden oikeiden ihmisten tarinoita ja siksi kiinnostuin heti kustantajan tarjottua minulle luettavaksi Erkki Vuoren kirjaa. Erkki Vuori on kirjoittanut kaksi kirjaa oman sukunsa vaiheista ja tämä kirja Jennyn polku kertoo hänen äidistään.

Kirjan tapahtumat alkavat 1930-luvulta, jolloin Jennyn suvun maatilalla tapahtuu sukupolvenvaihdos ja hänen veljensä painostaa häntä menemään naimisiin paikallisen pojan kanssa ja muuttamaan pois kotitilalta. Jenny kuitenkin haluaa elämältään enemmän ja hän päätyy muuttamaan suureen ja ihmeelliseen Helsingin kaupunkiin. Siellä hän opiskelee kampaajan ammatin ja jossain vaiheessa hän perustaa myös oman kampaamon. Hän elää itsenäistä ja varsin mukavaa elämää. Elämä kuitenkin muuttuu, kun Jenny tapaa aviomiehensä ja alkaa odottaa tälle lasta. Kampaamo täytyy käytännön syistä myydä ja Jenny jää kotiin lapsen kanssa. Myös murheita alkaa kasaantua. Sota syttyy ja Jennyn aviomiehen on mentävä sotaan ja jossain vaiheessa Jennyn on pakko paeta sotaa karkuun maalle. Jennyn aviomies myös osoittautuu uskottomaksi ja tämän aiheuttama murhe kantaa läpi Jennyn elämän. Lapsista tulee Jennyn elämän tarkoitus ja hän tekee kaikkensa, että lapset saavat opiskella ja heillä olisi mahdollista menestyä elämässään.

Kirjassa eletään lähihistoriaa, joten sen ajan maailma on vielä kohtuullisen helppo kuvitella mielessä. Toisaalta aika on ollut hyvin erilainen nykymaailmaan verrattuna. On hauska ajatus, miten ennen vanhaan menty on vain kampaamoon töihin ja siinä sivussa opittu ammatti. Kirja kuvasi myös sodan aikaa ja miten Helsinkiä on pommitettu ja miten oman turvallisuuden tähden on kannattanut jättää kotinsa ja lähteä maalle pakoon. Surulliseksi tarinassa teki sen, miten Jennyn avioliitto meni ja se, että hän eli miehensä kanssa kuitenkin tämän kuolemaan saakka. Avioerot eivät tosin tuon ajan ihmisillä olleet niin yleisiä ja toisaalta se oli Jennyn oma valinta elää näin. Lapsista Jenny sai paljon voimaan ja hän oli hyvin vahva ihminen selviytyessään kaikista vastoinkäymisistä.

Pidin itse kirjassa käytetystä napakasta tyylistä eli kirjan tarina eteni nopealla tahdilla. Kirja on kirjailijan mukaan kirjoitettu pitkälti hänen äitinsä muistiinpanojen pohjalta, joten tämä lienee ei ole antanut hirveästi tilaa millekään ylimääräiselle. Ainoa asia mikä kirjassa hämmästytti, oli suttuinen kirjankansi. Kansikuva lienee on tehty vanhan valokuvan pohjalta, mutta todennäköisesti siitä olisi saanut paljon siistimmän. Pieniä juttuja, mutta silti vaikuttaa kirjan ensivaikutelmaan.

Joka tapauksessa rämä oli hyvin mielenkiitoinen kirja ja sopii varmasti kaikille historiasta ja erilaisista elämäntarinoista kiinnostuneille.

Arvostelukappale, kiitos kustantajalle!