Kesä on kulunut
hurjaa vauhtia ja olen ehtinyt lukea tavallista enemmän. Ehkä mielenkiintoisin
lukukokemus tähän saakka on ollut kaverini suosittelema Emmi Itärannan
Teemestarin kirja. En hirveästi lue tämäntyyppistä kirjallisuutta (olisiko
dystopiaksi eniten luokiteltavaa), mutta tämän kirjan luettuani voisin
kuvitella lukemani sitä enemmänkin. Mukavinta kirjassa oli ehkä se, että
tapahtumat sijoittuvat Suomeen eikä minnekään muualle. Ja toki maailma voisi
hyvinkin olla jonkun luonnonmullistuksen jälkeen juuri tuollainen kuin
Itärannan kirjassa. Ilmeisesti kirjailijalta on ilmestynyt toinenkin kirja,
joka taas on hieman korkealentoisempaa kuin tämä ensimmäinen kirja.
Korkelentoisia
juonenkäänteitä minulle tarjosi Gillian Anderssonin toinen kirja Jään
salaisuudet. Myös tämän kirjan Andersson oli kirjoittanut yhdessä Jeff Rovinin
kanssa. Tämä kirja jatkaa siitä mihin Anderssonin edellinen kirja Liekkien näkijät jäi. Pääosissa on edelleen psykologi Caitlin O `Hara ja hänen
lähipiirinsä. Tässä kirjassa salaperäinen tutkimusryhmänkin tarkoitusta
valotetaan enemmän. Caitlinilla on edelleen omat maagiset kykynsä ja niille
tulee tarvetta, kun riivauskohtaukset alkavat piinata myös hänen poikaansa Jacobia.
Lopussa myös pohjustetaan uutta kirjaa saman aiheen ympärille. En tiedä kuinka
pitkään Andersson aikoo jatkaa Caitlinin tarinaa, mutta melko puuduttavaksi
tarina alkaa käydä. Luultavasti en
kuitenkaan malta olla mahdollisia jatko-osia lukematta, koska nämä kirjat
ainakin toistaiseksi jaksavat ainakin viihdyttää. Kevyttä lukemista
viikonlopuiksi ja mikä sen parempaa.
Tälle kesälle
myös elämänkertoja ja henkilöhistoriaa on mahtunut lukemistoon. Ehkä
mielenkiintoisin elämänkerta oli Eva Wahlströmin Rajoilla-kirja, jonka hän oli
itse kirjoittanut siihen astisesta elämästään ja urastaan. En hirveästi ole
Evan uraa seurannut, koska nyrkkeily tai urheilu yleensäkään ei hirveästi
kiinnosta. Joka tapauksessa arvostus häntä kohtaan nousi kovasti tämän kirjan
luettuani. Hyvin sisukas henkilö, joka on todella tehnyt töitä menestyksensä
eteen. Toisenlaista henkilöhistoriaa taas tarjoili Paul Verhoevenien Jeesus Nasaretilainen. Paulin
kirjassa mielenkiintoisinta oli hänen teoriansa siitä, millaisiin tapahtumiin
tarinat Jeesuksen ihmeteoista perustuvat. Toki kirjan ajatukset ovat pitkälti
puhtaita arvauksia, mutta ihan mielenkiintoisia ajatusleikkejä kuitenkin.
Dekkaripuolelta
luin junamatkan aikana yhden Vares-dekkarin. Tällä kertaa luin aika tuoreen
vuonna 2015 ilmestyneen Tulivuori-kirjan. Tällä kertaa Jussi Vares seikkaili
Kanarialla selvittämässä entisen naisystävänsä murhaa. Tämäkin kirja oli
taattua Vares materiaalia kaikkine vaarallisine tilanteineen ja naiskuvioineen. Ehkä voisin jopa sanoa, että tämä oli yksi
parhaimpia Vares-kirjoja pitkään aikaan.
Helmet-lukuhaaste
on toisaalta edistynyt, mutta toisaalta taas ei. Esimerkiksi haasteen 12.kohta näytelmän
lukeminen on minulle aika haasteellinen. Mieleeni tulee ensimmäisenä joku Romeo
ja Julia, mutta toisaalta ideana olisi ehkä ajatella vähän laajemmin ja
tutustua johonkin uuteen. Saa nähdä mitä keksin tuohon tuohon kohtaan. Onneksi
aikaa vielä on.
Tällä hetkellä
kesken on liikaa kirjoja. Veera Valan dekkari Kuolema sypressin varjossa, joka
ei ole edistynyt alkua pidemmälle. Sama tilanne on ehkä hieman erikoisen Zoo
city-kirjankin kanssa. Otin myös luettavaksi Väinö Linnan Täällä pohjantähden
alla. Tämän lukeminen on edistynyt ja olen alkukankeuden jälkeen alkanut jopa
pitää kirjasta. Ainakin kirja opettaa minulle paljon Suomen historiasta, jos ei
muuta. Viimeisimpänä hankintana jonon jatkoksi kävin hakemassa Karo Hämäläisen
Yksin kirjan, joka kertoo Paavo Nurmen elämästä. Mielenkiintoinen tarina
varmasti tämäkin.
Kommentit