keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Jeppis 2

Tommi Liimatta
Jeppis 2 (2016)
Arvostelukappale

Olin aika fiiliksissä itsekin, kun aloitin Tommi Liimatan Jeppis kakkosen lukemisen. Olin tykännyt aikaisemmasta osasta paljon, koska se toi monessa määrin myös oman lapsuuden mieleen. Jeppis ykkkönen ja kakkonen siis kuvaavat Tommin elämää lapsuudesta teini-ikään. Tässä kakkososassa Tommi on 11-14-vuotias eli alkaa pikkuhiljaa jättää lapsuutta taakseen.

Edelleen mukana ovat samat kaverit ja samat pihaleikit ja niiden viehätys ei tunnu laantuvan, vaikka ikää tulee lisää. Toisaalta Tommia jo hieman nolottaa ostaa legoja. Edelleen Kiss on kova juttu ja Tommi myös kasailee omia bändejä ja tekee omaa musiikkiaan. Valitettavasti bändit eivät ole kovin pitkäikäisiä. Musiikkia saadaan kuitenkin myös nauhalle ja kavereille ja tytöille kuunneltavaksi. Piirtäminen on Tommille mieluista ja koulun pihalla hänelle sataa myös tähän liittyviä työtarjouksia multa lapsilta.

Välillä kirjaa lukiessa sai hymähdellä huvittuneesti. Tommi oli käynyt vanhempien kanssa Ibizan lomamatkalla ja sen jälkeen mietitään tätä;

RIP Girls, mutta Fireballsin oli saatava kakkosalbumi valmiiksi. Olin haaveillut Ibiza-vaikutteista, mutta mitä ne sellaiset edes olivat???

Tommi siirtyy myös yläasteelle. Muistan itsekin kuinka pelottavaa se oli, koska mietti kuinka isommat oppilaat mahdollisesti kiusaavat ensimmäisinä päivinä. Eikä ne liikuntatunnit aina niin kivoja olleet. Toisaalta Tommin tulevaisuutta varjostaa lähestyvä muutto Rovaniemelle seiskaluokan jälkeen. Vanhat kaverit ovat kohta enää muistoja vain.

Vaikka kirja kuvaa Tommin kasvamista kohti aikuisuutta, pääpaino on kuitenkin musiikkiharrastuksen kehittymisen kuvaamisessa. Vaikka bändijutut ovat olleet tuohon aikaa vielä leikkiä, niillä on luultavasti ollut suuri vaikutus tulevaisuuteen. Itse en ole musiikin asiantuntija ja en fanittanut Tommin ihailemia bändejä. Siksi varmaan osa kirjan ”sanomasta” meni minulta ohi. Osa jutuista oli myös sellaisia, jotka kuuluvat poikien lapsuuteen ja nuoruuteen, joten niihinkään en pystynyt samaistumaan. Siksi tämä kakkososa ei ehkä uponnut niin hyvin kuin ensimmäinen. Voisin kuvitella, että miehille ja musiikin harrastajille tämä kirja voisi olla timanttia.

Joka tapauksessa toivon, että Liimatta jatkaa sarjaansa ja kertoo myös Rovaniemen vuosistaan. Jotain suppeita päiväkirjamerkintöjä näistä vuosista löytyy toki Absoluuttisen nollapisteen kotisivuilta. Alkua pidemmälle en niissä ole vielä itse ehtinyt.