torstai 17. marraskuuta 2016

Sydämenmurskajaiset

Markus Ahonen
Sydämenmurskajaiset (2016)
(Arvostelukappale)

”Ihmiset kuuntelevat vain omia sisäisiä kellojaan. Eivät pelkästään viranomaiset. Tuntuu, että koko Suomi kulkee nykyään omia polkujaan. Ei välitetä muista. Riidellään ja syytetään toista. Ystävien kanssa kilpaillaan, eikä ketään oikeasti kiinnosta, mitä toisille kuuluu ja tapahtuu. Omia asioita hehkutetaan facebookissa. Tai riidellään viimeiseen asti, että voidaan olla oikeassa vaikka valehtelemalla.”










Rikosylikonstaapeli Markku Isaksson saa ryhmineen tutkittavaksi murhan. Salaperäinen bisnesmies Karl Bellman on tapettu hänen Suomen vierailullaan. Miksi Karl on tullut yhtäkkiä Suomeen? Tutkinnan edetessä paljastuu yhä oudompia yhteensattumia.Voiko vuosien sitten rippileirillä sattuneella tapahtumalla olla jotain yhteyttä Karlin murhaan? Miten Syyriassa vankina oleva mies liittyy juttuun? Kuka kirjoittaa menestynyttä Sydän-kirjasarjaa? Nämä kysymykset kuljettavat tarinaa eteenpäin.

Tarina on tässäkin Ahosen kirjassa mukaansatempaava ja tarina roisto paljastuu vasta loppumetreillä. Itse en täysin vakuuttunut kirjan Syyriaan sijoittuvista tapahtumista.Ne jäivät kuitenkin jotenkin irtonaiseksi tarinasta. Luultavasti ajatuksena oli tuoda ajankohtaiset Syyrian tapahtumat esiin, koska mielestäni kirja pyrki myös tietynlaiseen kannanottoon maailman menosta. Minusta tietynlainen pohdiskelu sopii myös dekkareihin, koska dekkareissa voi olla muutakin sisältöä kuin rikollisten jahtaaminen. Yläpuolella olevasta sitaatistakin ilmenee murhe siitä, että ei välitetä toisista. Ihmisiä voi kadota vuosiksi ja kukaan ei kaipaa heitä.

Tässä kirjassa jostain syystä eniten mieleen jäi kirjan henkilöhahmot. Karl Bellman oli onnistunut luomaan hyvän uran ja useita menestyneitä yrityksiä. Toisaalta menestys ei ollut muuttanut miestä vaan hän oli säästäväinen ja ei viihtynyt parrasvaloissa. Jotenkin hieno hahmo. Samaan sarjaan menee myös Perttu, joka ei myöskään halunnut huonojen kokemuksiensa jälkeen julkisuutta ja halusi luottaa sen jälkeen yhä ihmisiin. Tarinassa syvennettiin myös Isakssonin taustoja ja hänen ymmärrystään elämässä eksyksissä olevia nuoria kohtaan.

Yhteenvetona voisin sanoa, että pidin kirjasta. Kuitenkin kirja on dekkariosastossa melkoisen pohdiskeleva, joten ehkä kevyeksi lukemiseksi se ei sovi. Kirja on neljäs Isaksson-dekkari ja tämä kirja sopii luettavaksi, vaikka aikaisempia kirjoja ei olisi lukenutkaan. 

tiistai 1. marraskuuta 2016

Totuus Harry Quebertin tapauksesta

Joël Dicker  
Totuus Harry Quebertin tapauksesta (2012)

Harvoin mikään kirja koukuttaa samalla tavalla kuin tämä kirja. Omassa painoksessani hieman yli 800 sivua, mutta lukutahti on nopea. Vain työpäivä harmillisesti katkaisi lukemisen. Dickerin kirja kertoo nuorehkosta kirjailijasta Marcuksesta ja hänen ystävyydestään Harryyn. Samalla se on kuvaus lähes täydellisestä rikoksesta.

Marcus elää loisteliasta elämää. Hänen kirjansa on ollut myyntimenestys ja kansa janoaa lisää hänen teoksiaan. Uutta tekstiä ei vaan meinaa syntyä ja Marcus on yhteyksissä vanhaan ystäväänsä Harryyn. Harry on myös kirjailija ja on aikoinaan opettanut Marcusta kirjoittamisen saloihin. Marcus matkustaa hänen luoksensa pikkukaupunkiin hakemaan uutta puhtia kirjoittamiseen. Samalla Marcus saa kuulla Harryn tyttöystävästä Nolasta, johon Harry oli ollut rakastunut kolmekymmentä vuotta sitten. Ongelmana oli vain, että Nola oli ollut heidän suhteensa aikana alaikäinen ja myöhemmin mystisesti kadonnut. Erikoinen tarina, mutta Marcus unohtaa sen ja matkustaa takaisin New Yorkiin.

Marcus saa kuitenkin pian puhelun ystävältään, että hänet on pidätetty! Nolan ruumis on löytynyt Harryn takapihalta ja mikä pahinta Harryn menestysromaanin sivut laukussaan. Marcus ei usko Harryn tappaneen Nolaa ja matkustaa takaisin tutkimaan tapausta. Tästä alkaakin melkoinen tutkimusmatka 1975-luvun pikkukaupungin elämään ja sen salaisuuksiin. Tästä tutkimuksesta on luonnollisesti myös ainesta Marcuksen uuden kirjan aiheeksi.

Kaikilla pikkukaupungin asukkailla tuntuu olevan omanlaisensa yhteys Nolan elämään. Siksi syyllisen metsästys on melkoista tuskaa. Omanlaista tuskaa se aiheutti myös lukijalle (toki hyvällä tavalla). Huomasin jossain vaiheessa itsekin ihan tosissaan miettiväni kirjan henkilöiden yhteyttä Nolaan ja kuka syyllinen voisi olla. Kirja koukutti täysin ja sitä ei vaan voinut jättää kesken. Hienoa oli myös se, että juonenkäänteet eivät olleet millään tavalla ennalta arvattavia vaan tulivat aidosti yllätyksenä.  

Vaikka kirja keskittyi enemmän rikokseen, se kertoi myös kirjailijan maailmasta. Edellisen teoksen menestys painaa ja uudelta odotetaan suuria. Voin kuvitella, että se oikeassa elämässäkin saa aikaa kirjoittamiskammoa. Ehkä kirjassa hienointa oli kuitenkin Marcuksen ystävyys Harryyn. Vaikka Marcus ehkä tunsi olevan velkaa Harrylle, hän ei hylännyt tätä tiukan paikan tullen.

Hieno kirja ja hieno lukukokemus. Voin suositella!